26. tammikuuta 2017

Hitaasti valmista

Sain heinäkuun neulefestareilla kaveriltani monta kerää BC Garnin Coloria, joista olin luvannut neuloa hänelle huivin. Malliksi hän valitsi ihanan Waiting for Rain-huivin jonka olen neulonut jo kerran aikaisemmin. Huiviohje ilmestyi viime vuoden tammikuussa, ja sillä onkin jo yli 2000 projektia ravelryssa, eikä ihme, sen verran erilainen ja kaunis se on.

Ryhdyin projektiin innolla, mutta kerrosten pidentyessä hidastui tahtikin. Välillä piti toki neuloa kaikkea muuta ja huivi oli monta viikkoa tauolla. Tavoitteeni oli saada se valmiiksi viimeistään jouluksi, mutta eihän se ihan siihen valmistunut. Melkein kuitenkin. Kaverilleni huivi päätyy vasta nyt lauantaina. Huivista tuli v-a-l-t-a-va. Pingottaessa mittaa oli yli kolme metriä. Eiköhän se silti asetu kaulaan ihan kivasti. Toivottavasti huivi on saajalleen mieluinen.

Lanka oli uusi tuttavuus, mutta varsin miellyttävä sellainen. Pelkäsin käsituntumalla langan olevan karheaa ja takkuista neulottavaa, mutta pelko osoittautui turhaksi. Neulominen oli kaikin puolin mukavaa, eikä ohjeessakaan mitään vikaa ollut. Jos joskus neulon huivin uudelleen, taidan silti muokata ohjetta niin, ettei leveyttä ole ihan näin paljon kuin tässä. Tiukemmalla käsialalla huivin muoto olisi kenties toisenlainen, ainakaan ravelryn mallikuvissa huivi ei ole näin leveä. Pingotin huivin kevyesti, ettei siitä tulisi aivan liian suuri. Osasyy kevyeen pingoitukseen saattoi myös olla se, ettei pienessä asunnossamme ole tällaisille jättihuiveille sopivaa pingoitustilaa...


Malli: Waiting for Rain - Sylvia McFadden
Lanka: BC Garn - Colori
Puikot: 3,5 mm?
Langanmenekki: 156 g




24. tammikuuta 2017

Taskupaita

Minulla oli Holst Garnin Noblen jämiä ja Mehukekkerit blogissa oli raglanpaidan ohje, jonka tiheyden tiesin täsmäävän täydellisesti Noblen ja käsialani kanssa hieman ohjetta pienemmillä puikoilla. Rupesin siis neulomaan taaperolleni paitaa. 

En halunnut paitaan raitoja, mutta jotain jujua kuitenkin. Neuloin paitaan taskut, joiden neulomista eräs neuloja juuri selosti meille muille neuletreffeillä. Tällaisia taskuja en ole koskaan ennen neuleeseen neulonut, mutta hyvät niistä tuli! Taskut tehdään yksinkertaisuudessaan siten, että otetaan taskunleveyden verran silmukoita, jätetään muut odottamaan ja neulotaan taskun silmukoilla pitkä kaitale, joka taitetaan kahtia ja sitten jatketaan neulomista kaikilla silmukoilla. Ymmärsiköhän tätä kukaan? Muutama kuvakin minun piti taskujenteosta ottaa, mutta se sitten jäi. Netti taitaa kuitenkin olla ohjeita täynnä, ja toki minultakin saa kysyä lisää jos haluaa vastaavat tehdä. 

Lopputulokseen olen tyytyväinen, paidasta tuli hauska ja tuo Noblen oranssi sävy (redwood) on vain ihan täydellinen! Itselle voisin tehdä paidan samasta väristä milloin vain. 


Malli: Helppo villapaita lapselle - Mehukekkerit
Lanka: Holst Garn Noble
Puikot: 2 ja 2,5 mm
Langanmenekki: n. 70 g


Kuten jo neulomista aloittaessani hieman pelkäsin, oli paita taaperolle liian pieni. Olisi kuitenkin pitänyt ottaa kahdesta arpomastani koosta se isompi. No, paidalle löytyi sopiva käyttäjä, ystäväni lapsi, joka kuulemma innostui paidasta kovasti.  



Kuvat otti ystäväni, jonka lapselle paita päätyi. Kiitos niistä! 

4. tammikuuta 2017

Satakieli

Saatuani tiedon joulukalenterihuivista pohdin pitkään lähdenkö mukaan, lähinnä koska lankabudjetti oli sillä hetkellä hyvin vähissä. Ajatus houkutteli kuitenkin sen verran, että lopulta otin langaksi Dropsin Fabelin ja lähdin sillä neulomaan huivia. Kyseessä on siis Heidi Alanderin Satakieli. Tämä oli ensimmäinen mysteerineulonta johon osallistuin. Vihjeitä ilmestyi kahden päivän välein, mikä oli minulle hyvä tahti. Muutama vihje oli niin pitkä, ajan ollessa myös kortilla, että jäin jälkeen, mutta aina sain kurottua kiinni seuraavana päivänä. 

Neuloessani ajattelin, että huivi saa lähteä heti eteenpäin kunhan valmistuu. Turkoosi tuntui liian räikeältä. Valmis huivi on kuitenkin ihana! Muoto on juuri sopiva kaulaan ja värit toimivat yhdessä kivasti. Työhön on siis käytetty Dropsin Fabelia, sukkalankaa, joka tuntuu kuitenkin kaulalla yllättävän kivalta todella halvasta hinnastaan huolimatta. Positiivinen yllätys siis. Turkoosi, vaaleanharmaa, sekä valkoisenharmaa ovat Fabelin omia sävyjä, tuo marjapuuronvärinen on itse värjäämäni. Siitä lähti vähän väriä kasteluvaiheessa, mutta sitä ei onneksi kaulassa näy. Kuvissa näkyy miten noissa pitsiosioissa on vähän haaleata sinistä laikkuina. Punainen on Louhittaren Luolan Väinämöistä, upeaa hehkuvaa punaista, jota taidan hamstrata lisää jos sitä joskus jostain bongaan. 

Kaiken kaikkiaan fiilis tästä projektista on hyvä, vaikka edelleen harmittaakin, ettei ollut mahdollista käyttää Tukuwoolia, jolle ohjekin on alunperin suunniteltu. Siinä kun sävyt sopivat yhteen niin täydellisesti! Ehkäpä neulon tämän joskus uudelleen Tukusta. Hieman myös välillä tällainen aikataulutettu neulonta aiheutti ärsytystä, kun ennen joulua oli aika paljon kaikkea muutakin tekemistä, mutta yleisfiilistä se ei haitannut ollenkaan. 

Oli hirmu hauska seurata muiden huivien edistymistä Instagramin kautta (minut löytää sieltä Lankarakkautta nimellä). Oli hauska nähdä millaisia yhdistelmiä muilla oli. Yksi lähes samanvärinenkin huivi joukosta löytyi. 


Lanka: Drops Fabel / Louhittaren Luolan Väinämöinen
Puikot: ? Jotkut isohkot mitkä sattuivat käteen, 3-4 mm väliltä





Löysästä käsialastani johtuen langanmenekki oli suurempi kuin ohjeessa, joten jätin loppuvaiheessa muutaman rivin neulomatta, että sain langat riittämään. Pitsiosioiden langasta taisi jäädä muutaman kymmenen sentin pätkä jäljelle. Ihanan iso huivista tuli joka tapauksessa. 




Jään aina kaipaamaan huiveista kuvia kaulaan kiedottuna. Monessa ohjeessakaan ei sellaista ole, joten on joskus vaikea kuvitella miltä juuri tämänmallinen huivi kaulassa näyttää. Siksi halusin itse liittää tähän sellaisen. Lapsi on kuvassa selän takana piilossa, kantoliinakyydissä, siitä nuo olkaimet ja vyötärösolmu. 

Olipa kiva neuloa tätä huivia. Mitähän nyt sitten seuraavaksi keksisi? Ehkäpä neulon muutamat satavuotissukat juhlavuoden vauvoille, kun varastoista sattui sopivasti löytymään sinisiä ja valkoisia jämiä, siniset olivat ainakin Semillaa, joka sopisi vauvojen jalkoihin varmasti paremmin kuin hyvin.