Ompelua pitkästä aikaa

Joulua ennen ehdin vähän saumurinkin ääreen. Vauva sai housut, ja muutama muu lapsi joululahjan. 

Näihin rusettihousuihin otin kaavan jostain vauvan vanhoista housuista, pohjana ehkä Muita Ihania-blogin housukaava, mutta ihan varma en ole. Kankaana on käsityömessuilta ostettu Merleton söpistelykangas, resorina Kangaskapinan mustaa resoria. Rusetin sovelsin itse ja aika kiva tuli.

Rusettihousuista innostuneena ompelin joululahjaksi ystävän tytölle rusettipipon. Pipon kaavana on Paapiin pipo Paapiin lasten kaavakirjasta (saatu kustantajalta), josta kirjoitan juttua lisää myöhemmin. Tykkäsin pipokaavasta, tällä samalla olen saanut sopivan pipon niin miehelle kuin kaksivuotiaallekin. Kokoja on muistaakseni XS-L. Korkeutta pipossa voisi tosin makuuni olla hieman enemmän, mutta sitähän on helppo lisätä. Mallina on oma taaperoni, joka oli onnessaan mallinroolistaan.

Miehen kummitytölle ompelin lapaset Tehtaamon kaavalla. Vähän piti miettiä, koska ohjeen kuvissa oli käytetty kangasta, joka oli valkoista molemmilta puolilta. Ei siis voinut päätellä mikä oli nurja ja mikä oikea puoli. Vähän piti purkaakin, mutta lopputulos on tosi kiva! Seuraavaksi ompelen tällä kaavalla itselleni pinon hanskoja, ne kun tuntuvat aina hukkuvan. Kangas on ostettu kanssaompelijalta, enkä muista mitä se on. 

Samaan settiin ompelin vielä pipon, tämäkin Paapiin kaavalla. 

In Memoriam

Sukkafinlandia pääsi käyntiin itsenäisyyspäivänä. Ensimmäisenä mallina oli Tiina Kuun suunnittelema In Memoriam. Ihastuin Tiina Kuun sukkiin jo Tour de Sockin aikana, ja yhtä hyvin kirjoitettu ohje oli tämäkin. Ulkonäöstäkin pidin, vaikka malli olikin aika työlästä neulottavaa näin kirjoneulenoviisille. Tai no, ensinäkemältä ulkonäkö  ei sykähdyttänyt, mutta kun näin sukkia pirteämmissä väreissä, tykästyin niihin.

Lopputulos on mielestäni tosi kiva, mutta... Tein sellaisen mokan, että valitsin ohjeen pienimmän koon, mutta neuloin silti kärjen n. 38 kokoiseksi. Varsi ei kuitenkaan mahdu aikuisen jalkaan, joten käytännössä sukat eivät oikein sovi kenellekään. Olisi pitänyt neuloa lyhyempi jalkaterä, niin sukat olisivat hyvät jollekin nuorelle. No, tällä kertaa näin. Opinpahan sen, että kirjoneuleen kanssa silmukoita pitää tosiaan olla reilusti enemmän kuin muissa sukissa. Joulupakettiin nämä kuitenkin menivät pienijalkaiselle anopille ja saipa hän nämä jalkaankin vedettyä, mutta mukana oli lupaus, että neulon toiset sukat tilalle, jos eivät ole käyttökelpoiset.

Tämän suunnittelijan sukkia kyllä uskaltaa neuloa kuka vain, vaikka ei kovin kokenut neuloja olisikaan, sillä ohjeet ovat niin selkeitä ja hyvin kirjoitettuja. Kaikki yksityiskohdat on tarkkaan mietitty. Esimerkiksi näissä sukissa kantapään kavennukset ovat todella nätit ja istuvat hyvin mallikuvioon. Kunhan sukkafinlandia on neulottu läpi, taidan tutustua tarkemmin Tiinan sukkamalleihin. Tour de Sockin lämmittelysukat, Prihat, ovat minulta vielä neulomatta, joten taidan ottaa ne seuraavaksi puikoille. Ohjeen saa muuten ladata ilmaiseksi ravelrysta, suosittelen kurkkaamaan!

Malli: In Memoriam - Tiina Kuu

Lanka: Drops Fabel (itse värjätty) 

Puikot: 2,5 mm

Koko: S

Langanmenekki: 73 g

  

Rentouttavaa joulua kaikille!

Toivon kaikille blogini lukijoille onnellista, rentouttavaa ja rauhallista joulua 2017!  

Tour de Sock on viimein taputeltu

Osallistuin kesällä Tour de Sockiin ja neuloinkin kisaan kolmet sukat. Neljännetkin aloitin, mutta ne jäivät roikkumaan. Innostus lopahti, kun en langan keskenloppumisen takia saanut sukkia etapin määräajassa valmiiksi. Nyt sitten viimein neuloin sukat valmiiksi, juuri ennen SukkaFinlandian alkamista. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö? 

Nämä sukat olivat kivat, niin ulkonäöltään kuin neulottavanakin. Muistaakseni tuontyylinen neule on nimeltään mosaiikkineuletta. Sukat eivät siis ole kirjoneuletta ja aina neulotaan vain yhdellä värillä kerrallaan. Tekniikka on mielestäni aika helppo. Kaksivärinen kuviointi syntyy nostettujen silmukoiden kautta. Ensin neulottiin kaksi väriä mustalla ja nostettiin valkoisella neulotut silmukat, ja sitten toisinpäin. Suosittelen kokeilemaan, jos sukkien mallista tykkää. Oli nimittäin kivaa ja rytmiin päästyä aika nopeaakin. Väriyhdistelmillä voi näissä sukissa myös leikitellä monella eri tavalla.

Jos neulon sukat joskus uudelleen, teen kaksi asiaa eri tavalla. Resorin ja kärjen. Resorin tekisin ihan perus 2 o 2 n joustimena ja kärjessä kaventaisin reunoissa. Vähän on hakusessa nämä termit, millä nimellä mitäkin karkimallia käytetään. Tässä tehtiin erilaiset kärjet eri jalan sukkiin, eivätkä ne ainakaan omaan jalkaani mitenkään älyttömän hyvin istuneet. Sitä paitsi, en minä ainakaan sukkia jalkaani vetäessäni mieti, kumpi nyt oli se oikean jalan sukka ja kumpi vasemman. 

Nyt sitten innolla kohti SukkaFinlandiaa, jonka ensimmäiset sukat ovatkin jo hyvässä vauhdissa. Jos ette ole kisasta vielä kuulleet, on kyseessä suomalainen sukkakisa, jonka suunnittelijoina on suomalaisia alan huippuja. Osallistumismaksu menee hyväntekeväisyyteen. Vielä ehtii mukaan! 

Malli: Mosaic Marbles

Puikot: 2 mm 

Lanka: Drops Fabel

Pieniä sadepisaroita

Vauvan kuvaaminen ei välttämättä aina ole ihan helppoa. Otin näitä paitakuvia jo kerran, mutta kun vauvan tavoitteena oli lähinnä syödä lattiaa, eivät kuvat olleet kovinkaan edustavia. Lisätään soppaan vielä tämä vuodenaika, jolloin päivänvaloa on hyvällä tuurilla muutaman hetken ajan päivittäin, niin ei ole ihmekään, että kuvien otossa on kestänyt. Paita valmistui jo viikkoja sitten. 

Olen aina rakastanut liukuvia värjäyksiä ja halusinkin oppia värjäämään sellaisen itse. Tavoitteena oli, että väri olisi liukunut turkoosista pinkkiin, mutta lopulta valkoista jäi väliin aika paljon. Voi olla, että olin kerinyt langan liian tiukkaan. Pitänee harjoitella lisää. Pinkki väri ei oikein imeytynyt kerän sisälle, vaan väriä lisätessäni viimeiset lankametrit vain tummuivat ja tummuivat, sen sijaan, että lanka olisi värjäytynyt sisemmältäkin. Mutta hauskaa tällainen värjäys oli! Lopputuloskin on tosi kiva, vaikkei se olekaan sellainen, mitä alunperin ajattelin. 

Liukuvärjätyn langan kanssa sai vähän pohtia, miten paidan toteuttaisi niin, että hihatkin sopivat kokonaisuuteen. Lopulta neuloin kerästä aina pari kerrosta kerrallaan ja vaihdoin toiseen hihaan, ja niin edelleen. Pääteltäviä langanpäitä tuli aika paljon. 

Ohje oli kallis, mutta sain tämän kaupanpäälle, kun ostin toisen Tincanknitsin ohjeen. Ohjeesta löytyy kokoja lapsille ja aikuisille, että sinänsä kallis hinta ei ole ihme. Muutenkin ohje oli todella selkeä ja mukava neuloa. Saatanpa joskus neuloa vastaavan paidan itsellenikin. Vaihtoehtona olisivat olleet myös lyhyemmat hihat nappiyksityiskohdalla, mutta valitsin tähän vuodenaikaan paremmin sopivat pitkät hihat. 

Tästä paidasta tuli kiva! Mitä enemmän kuvia katson, sitä enemmän tekee mieli värjätä vielä lisää vastaavia lankoja. 

Malli: Raindrops / Tincanknits

Lanka: Itsevärjätty Drops Fabel

Tampereen Kädentaidot 2017

//Messulippu saatu blogipostausta vastaan.

Totta kai messuille piti taas päästä. Tämä oli nyt neljäs kerta putkeen. Messuilin viisikuisen vauvani, sekä Inkan ja Mimmun kanssa. Vauvaseurasta johtuen en kyennyt juuri paneutumaan näytteileasettajiin, vaan lähinnä kuljimme messuilla tietystä pisteestä toiseen ostosten perässä. Jospa ensi vuonna ehtisi sitten rauhassa tutkia ja fiilistellä. Siihen vaaditaan kyllä oikeastaan ainakin kaksi päivää messuilua, jospa se ensi vuonna onnistuisi. Ja hotelliyö väliin, ehdottomasti. 

Kamerani sanoutui irti tehtävästään ihan alkumetreillä, joten ihan muutamaa kuvaa lukuun ottamatta tämän postauksen kuvat ovat peräisin Inkalta. Kiitokset sinne suuntaan! 

Messuilta löytyivät taas vanhat tutut lempparit, kuten lankapuodit Lentävä lapanen, Titityy, Kässäkerho Pom Pom ja monet muut. Kangaspuolella vanhoja tuttuja, joka vuosi käytäviä pisteitä olivat Verson Puoti, Paapii, Ommellinen, Ikasyrin ja Käpysen yhteispiste sekä Kangaskapina. Näistä ei tänä vuonna ole muutamaa lukuunottamatta kuviakaan, teknisten ongelmien vuoksi. Sitä paitsi kaikilla näillä on toimivat ja hyvät verkkokaupat joista ihanuuksia pääsee ihailemaan. 

Lemppariksi tänä vuonna nousi kankaista Verson Puoti, varsinkin Leena Rengon heille suunnittelemat kankaat, joita olisin hamstrannut, elleivät kivoimmat olisi jo päässeet loppumaan. Vinkkinä siis, että kannattaa aina juosta ensimmäisenä muutamalle pisteelle, joista haluat jotain tiettyä ostaa. Siltikin saatat olla jo hieman myöhässä, jos et pääse paikalle perjantaina. Itse olen aina messuillut lauantaina. Lankapuodeista lempparini tänä vuonna oli Lentävän Lapasen piste, jossa kävin ihailemassa Handun ihania sukkalankoja. 

Handun väriloistoa Lentävän Lapasen pisteellä. 

Kässäkerho Pom Pomilla oli upeita värejä myös. 

Käpysen ja Kerän/Ikasyrinyhteispisteellä ihailin noita vesiväripiirrokisen näköisiä kankaita, mutta lopulta unohdin palata sinne tutkimaan tarkemmin.

Johanna K:n pisteellä kävimme tutkimassa, olisiko siellä kankaita, mutta olivat loppuneet perjantaina. 

Vanhojen tuttujen lisäksi löysimme muutamia uusia kivoja pisteitä. 

Made By Hannele Rusilan pisteellä oli upeita käsinkudottuja villahuiveja, shaaleja, vilttejä ja paljon muuta. Yksi shaalimalli oli alessa 40 euroa, ja teki niin mieli, mutta itsekuri piti.

Muotoiluhuone Tuokion tuotteisiin tustuin jo Helsingin kässämessuilla ja ihastuin. Nyt törmäsin heihin ensimmäistä kertaa Tampereen messuilla. Kauniita koruja, ihania merinovillatuubeja ja pipoja, kauniita printtejä ja paljon muuta. Firman takana hääräävä Sanni Takkinen tunnetaan todennäköisesti paremmin kankaiden kuosisuunnittelusta, mutta osaa hän näköjään tehdä paljon muutakin. 

Ekolikka oli tietääkseni ensimmäistä kertaa messuilla. Lankakaupan ajatuksena on tarjota ekologisia ja eettisiä lankoja kuluttajille.

Ehkä messujen viehättävin piste oli Vuonue ja viipsinpuulla, vaikka kuva hieman epäselvä onkin. Hän myi oman kanalan kanojen höyhenistä valmistettuja koruja, itsekehräämistään langoista neulottuja pipoja ja kaikkea muuta ihanaa varmasti itsetehtyä. Käsinkehrättyä lankaakin oli myynnissä. Ellei ostoslistani olisi ollut hyvin tarkka tänä vuonna, olisin varmaan sortunut. 

Story of Roo on kyllä ollut minulle nimenä tuttu, mutten ole koskaan heidän kankaitaan sen tarkemmin katsonut. He taisivat myös olla messuilla ensimmäistä kertaa. Söpöjä olivat kankaat!

Merletto, josta nyt ei ole kuvaa, myi myös nättejä kankaita. Edullinen alekangas pakotti minut ostamaan metrin, josta puolet vaihdan Inkan kanssa toiseen kankaaseen. 

Sanna Vatasen uutuuskirja oli messuilla myös laajasti esillä, ainakin kahdessa vai peräti kolmessa eri pisteessä. Jokin esityskin oli aiheeseen liittyen, mutta emme valitettavasti päässeet sitä seuraamaan. Viime aikoina suomalaisten lampaiden villa on alkanut kiinnostamaan minua enemmän ja enemmän. Heti kunhan neulontajonostani vapautuu tilaa, taidan tilata joltain lammastilalta lankaa ja syventyä tähän lankatyyppiin. Suomalaisia villalankoja löytyy hyvin erilaisilta messuilta ja myyntitapahtumista. Eiköhän lähes jokaiselta joulutoriltakin jokin myyjä löydy. 

Näiden Sanna Vatasten pisteiden visuaalinen ilme oli todella kaunis. 

Tänä vuonna tuli osteltua enemmän kuin koskaan. Dropsin uudehkoa alpakkasukkalankaa Nordia ostin SukkaFinlandiaa varten, tarkoituksena värjätä sitä itse. Kangaskapinalta ostin harmaata harjattua joustocollegea, keltaista joustocollegea, mustaa resoria sekä pinkkiä bokserikumpparia. Merletolta ostin tuon turkoosin seeprakankaan, sekä tuon vaaleanpunaisen hemppiskankaan. Verson Puodilta on tuo Leena Rengon suunnittelema tummanvihreä kangas. Lentävästä lapasesta ostin vihreät paitalangat. Muotoiluhuone Tuokiosta on tuo keskellä näkyvä musta himmelikuvioinen kakkualunen, joka menee lahjaksi ystäville. Yhdeltä pisteeltä ostin pussin, jonka sai kahdella eurolla täyttää nahkasilpulla. 

Sellaiseen riitti sitten rahkeet tänä vuonna! Olipa taas mukavat messut. Parasta ostosten lisäksi olivat bloggaajien miitti, mukava messuseura ja kaikenlaisten yrittäjien kanssa jutustelu. Jotkut yrittäjistä ovat tuttuja jo vuosien takaa ensimmäisiltä messuilta joilla kävin. Kyllä ihanat ihmiset tekevät messuistakin erityisen mukavat! Ensi vuonna sitten taas. 

Messujen marraskuu

Tässä kuussa messuillaankin, kun isäinpäivänä kävimme ELMA-messuilla Helsingissä ja ensi viikonloppuna on yksi vuoden kohokohdista, Tampereen kädentaitomessut. Joko muilla on ostoslistat valmiina? 

Isäinpäivänä suunnattiin siis Helsingin messukeskukseen, mukana mies, 2,5-vuotias taapero sekä 4,5 kk ikäinen vauva. Ihastuin messukeskukseen kertaheitolla! Vaikka väkeä oli liikkeellä hurjasti, löytyi parkkipaikka helposti, eikä sisälläkään ollut tungosta. Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan mukavasti ja joka paikassa pystyi rauhassa katselemaan eläimiä ja tuotteita. Istuinpaikkoja oli runsaasti, ja vessoja tarpeeksi. Lastenleikkihuonekin löytyi kakkoskerroksesta, tosin tällä kertaa ei siellä käyty, kun tekemistä oli muutenkin tarpeeksi. Ruokaakin olisi löytynyt vaikka minkälaista, eivätkä jonotkaan näyttäneet olevan pitkiä. Me emme tällä kertaa ruokailleet messuilla. 

Tapahtuma oli jaettu teemoittain eri halleihin, me kiersimme metsäalueen, kädentaitoalueen sekä eläinalueen. Lemmikit jäivät tällä kertaa kiertämättä. Kädentaitoalue oli pieni, eikä siellä ollut niinkään minua kiinnostavia myyjiä, lukuun ottamatta muutamaa, joista kohta lisää. Eläinpuolellakin kuitenkin oli paljon neulojaa kiinnostavia asioita, kun lammas- ja alpakkatilat myivät tuotteitaan. Varsinkin alpakkalankaa oli monenlaista. Harmi vain, että oma lankabudjettini on tiukasti varattu Tampereen messuille, muuten olisin voinut ostaa mukaani hieman kotimaista villaa. Kotimainen lampaanvilla on kiinnostanut jo pitkään, sillä kokemukseni sen saralla rajoittuu lähinnä Tukuwooliin. 

Tapahtuma oli kaikin puolin todella kiva! Koko perheelle löytyi jotain kiinnostavaa. Taapero oli onnessaan, kun pääsi ratsastamaan ponilla ja sai katsella eläimiä. Pallomerikin löytyi, jossa lapsi olisi uiskennellut kauan. Yksi esine oli sellainen, jonka taapero olisi välttämättä halunnut, ja jonka luota hänet piti viedä väkisin pois. Tämä esine oli värttinä. Ehkä taaperosta tulee joskus kehrääjä? Tapahtumassa oli mukava kiertää ihan ilman rahaakin, toisin kuin monilla messuilla. Askartelupisteitä oli useampia, mekin taaperon kanssa askartelimme käpylehmän. Kranssipisteellekin olisin halunnut, mutten ehtinyt. 

Hieman minua  tosin häiritsi, miten eläimet mahtoivat tuollaisessa hälinässä viihtyä...  

Muistaakseni Ruukin kehräämöllä oli pienet kangaspuut, joissa oli alpakanvillaloimi. Siihen sai käydä testaamassa kutomista, ja mekin taaperon kanssa kudoimme neljä kudeheittoa. Ihan ei pikkuinen saanut polkimia painettua, joten kudoimme yhdessä. Villainen huiviloimi olisikin ihana!

Tämä laama oli symppiksen oloinen. Myöhemmin hän osallistui nuoren tytön kanssa SM-agilityyn, eikä suostunut tekemään mitään. Ihailtavaa itsepäisyyttä. 

Alpakkalankoja oli tosiaan usealla pisteellä. 

Ruukin kehräämöllä oli mielestäni messujen kaunein osasto. 

Ruukin kehräämö myi ihanan pehmoisia alpakanvillatyynyjä. 

Heillä oli myynnissä lankoja, valmiita tuotteita sekä esimerkiksi puikkoja. 

Ruukin kehräämöllä oli myös neulekittejä, jossa oli paidan ohje ja langat. 

Aholaidan lammastilalla oli myynnissä mielestäni hyvänhintaista lankaa.

Muistaakseni nämä kauniit villaviltitkin olivat Aholaidan tilan pisteellä.

Askartelupisteellä sai käpylehmän teon jälkeen kaivaa viljalaarista yllätyksen, joka oli suklaakarkki ja annettiin miehelle isäinpäivän kunniaksi. Taapero rakastui viljalaariin ja oli sinne kiva omatkin kädet laittaa.

Joku taitaa olla onnessaan... Kaikenlaisten metsäkoneiden ja mönkijöiden testaaminen oli ilmeisen hauskaa.

Kasperin nahkalaukut olivat todella tyylikkäitä! Nämä laukut valmistetaan ja suunnitellaan Suomessa. 

Kädentaitoalueella oli esillä useampi upea Kalevala CAL peitto. Vau!

Kädentaitoalueella oli myös virkkauspiste, jossa sai virkata neliöitä. Symppis kolmipyöräkin siellä oli.

Kehrääjien killan piste oli yksi kädentaitoalueen kiinnostavista pisteistä. Haluan ehdottomasti oppia joskus kehräämään. Kehrääjien kilta järjestää Helsingissä viikonloppukursseja, jonka aikana kuulemma oppii tarvittavat alkeet. Hintakaan ei ollut paha, hieman alle sata euroa.

Vanhalla rukilla kehrääminen vasta upeaa olisikin.

Viljamin puodin piste on aina yhtä söpö. 

Villa ja Varsa möivät suomenlampaan villalla täytettyjä keppihevosia. 

Kaikenkaikkiaan monipuoliset ja mukavat messut, joille meidän perhe varmaan suuntaa joskus vielä uudelleenkin!