28. heinäkuuta 2016

Kangaspuiden loimen laitto, osa 1

Kun kolme täysin aloittelijaa alkaa laittamaan loimea puihin, voidaan olla varmoja siitä, että prosessi on pitkä ja paikoin epätoivoa aiheuttava. Pääosin tämä projekti on tosin ollut ihan älyttömän opettavainen ja mukava! En menisi vannomaan, että osaisin nyt loimen laittaa tuosta noin vain, mutta muistilistan avulla kyllä. Suunnitelmissa onkin laittaa anopille mattoloimi, jotta juuri opittuja taitoja pääsisi harjoittelemaan. Mattoloimen laitto on paljon helpompaa kuin tämä meidän loimemme laitto, joten joku olisi ehkä aloittanut siitä... 

Muistutan, että nämä minun muistiinpanoni loimen laitosta eivät yritä olla mikään loimen laiton ohje. Kirjoitan joka työvaiheesta jotain lähinnä itselleni muistiin. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka näistä olisi jotain hyötyä jollekin muullekin. 


Aivan ensimmäiseksi pujotettiin loimen toinen pää tuon tukin ympärille menevän kankaan puuvarteen. Muistaakseni tätä kutsutaan pohjukaksi, joku korjatkoon jos puhun mitä sattuu. Puihin on kiinnitetty käärinpirta, jonka yli loimi viedään. 


Käärinpirran päälle on hyvä asettaa vaikka lehtiä kuvan mukaisesti, niin etteivät loimilangat mene ennen aikojaan käärinpirran rakoihin. Langat asetetaan tiuhdan määräämässä järjestyksessä käärinpirran rakoihin. Lankamäärä yhdessä raossa määräytyy loimen tiheyden mukaan. Meidän loimemme on tiheydellä yhdeksän lankaa sentillä, joten kuhunkin rakoon tuli yhdeksän lankaa. Muistaakseni tosin laitoimme lankoja ensin 8, sitten 10, sitten 8 ja 10 ja niin edelleen. 

Käärinpirtaan laittaessa tulee huomioida, että loimen keskikohta on käärinpirrassa myös keskellä.


Tässä kuvassa koko loimi kulkee jo käärinpirran läpi. 



Tässä kuvassa näkyy tiuhtavarvat tuolla taka-alalla. 

Tiuhtavarvat voi laittaa seuraavaksi, ilmeisesti eri kutojat laittavat ne eri vaiheessa. Loimeen on luomisen jälkeen sidottu tiuhtalangat, jotka varmistavat ettei tiuhta pääse karkaamaan.  Näiden lankojen mukaisesti asetetaan tiuhtavarvat. Loimi levitetään varrelle.


Tästä kuvasta näkee miten vedimme lointa tukille. Loimi siis kierretään kangaspuiden takana olevalle tukille, josta sitä kutoessa päästetään aina vähän kerrallaan. Loimen olisi hyvä olla tukilla mahdollisimman tiukalla. Meillä se jäi aika löysäksi. Tukille vedettäessä loimi kulkee käärinpirran läpi, tuon yhden puun (rintapuu?) yli ja ali ja siitä sitten kangaspuiden takaosaan, jossa yksi meistä piti loimilettiä mahdollisimman tiukalla. Yksi kieritti lointa tukille. 

Kun lointa kieritetään tukille, tulee väliin laittaa päreitä. Aluksi niitä laitetaan tiheään, mutta koko ajan vähemmän. 

Meidän loimemme oli ilmeisesti luotu epätasaisesti, koska tukille vedettäessä loimilankoja katkesi useampi. Langat myös menivät todella sotkuun ja ylipäätään koko tukille veto kesti meillä hirmu kauan. Loppujen lopuksi vielä uusimme tukille vedon osittain. Siinä vaiheessa en tosin itse ollut mukana. En oikein tiedä miksi tämä tukille veto oli meillä niin haastavaa, ehkä se johtui siitä, että meitä oli monta loimea luomassa ja kaikki loivat sitä omalla kireydelleen... tai ehkä syy oli joku muu, en tiedä. Sanotaanko niin, että tämä vaihe ei ollut lempparini... 

Täältä löytyy loimen laitto osa 2. 

19. heinäkuuta 2016

Mustikkaretkellä

Kaveri innostui värjäämisestä ja kysyi, haluaisinko testineuloa aikaansaannokset. Ilman muuta halusin. Pohjana tässä langassa on Dropsin Fabel. Malli on ilmainen ja hirmu kiva, sopii mielestäni hyvin tällaiselle moniväriselle langalle. Tässä langassa tosin tuo malli ei ihan niin hyvin näy, mutta tykkään sukista joka tapauksessa. Taidan tehdä kohta toiset... 

Langasta varsinkin tuo viininpunainen kärkiosa on minun mieleeni, eikä kirjava varsikaan loppujen lopuksi näytä hassummalta. 


Malli: Melisandre
Puikot: 2.5 mm
Lanka: Kaverin käsinvärjäämää Dropsin Fabelia






17. heinäkuuta 2016

Jyväskylän neulefestarit

Vau mikä viikonloppu takana! Helposti kesän paras. Alkaen perjantain Meet & Greetistä ja loppuen sunnuntain vähän haikeeseen kotiinlähtöfiilikseen: Nyt ne on ohi. Onneksi saldona on kasa lankaa, joten ei se ilo tähän loppunut. En pystynyt paikalla olemaan ihan koko aikaa, koska muu elämä vaati myös osansa, mutta aika paljon kuitenkin.

Perjantaina kävin tekemässä lyhyen vapaaehtoisvuoron kurssittajien apuna ja ilta neulottiin sitten Muistossa. Neljän tunnin neulontasession jälkeinen vaatimaton edistyminen neulontaprojekteissa kertonee siitä, että hauskaa oli! Koko kahvila oli täynnä neulojia ja puheensorina oli sen mukainen. Itselläni oli seurana ystäväni ja yksi facebookin kässäryhmän tuttavuus, jota en ollut ennen tavannut , mutta jonka seura oli vallan mainiota. Toki tuli juteltua myös monen muun paikalle saapuneen neulojan kanssa.

Launtaina ehdin olla paikalla vain kolmeen asti, joten aika hujahti lankavalikoimaa ihmetellessä ja vapaaehtoisvuoroa tekemässä. Tarjontaa oli niin paljon, että melkein jäi hankinnat kokonaan tekemättä. Kaikki rahat sain kyllä menemään ja enemmänkin olisi voinut olla. Sunnuntaina tuli myös kierreltyä kojuja ja neulottuakin muutama rivi.

Tekisi vain mieli toistella kuinka kiva viikonloppu oli. Huippuja ihmisiä, lankavuoria ja Muiston sitruunapiirakkaa, mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Pahoittelut kuvaryöpsähdyksestä, karsiminen oli hyvin haastavaa.


Toivolan Vanha Piha on niin kaunis, yksi lempipaikkojani Jyväskylässä.



Muistossa neulomassa. 


Jotain käsittämättömän söpöä - alpakoita!


Handun käsinvärjättyjä lankoja.



Handulla oli tällaisia 100 g vyyhtejä joissa olikin kaksi 50 g liukuvärjättyä vyyhtiä, jotta voi neuloa helposti samanlaiset, liukuvan väriset sukat. 


La Bien Aimee ja ihanat langat. Harmittavasti sukkalankaa oli sen verran vähän, että mitään en lopulta ostanut. 




Louhittaren Luolan piste oli täynnä väriloistoa. 


Lentävällä Lapasella oli ihanaa bourettesilkkiä. Hirmu pehmeää ja mukavan tuntuista!


Lanitium myi myös ihanaa silkkilankaa. 


Ikke oli uusi tuttavuus. Upeita lankoja oli heilläkin.

¨

Parasta oli kuitenkin tämä: etanalanka. Värit oli ihan huikeita! Lauantain väenpaljoudessa en osannnut ajatella, enkä ostanut näiltä mitään. Sunnuntaina olisin ostanut puolet valikoimasta, jos rahaa olisi ollut jäljellä. 






Ostin lopulta kolme Handun sukkavyyhtiä, joista koralli ja sininen pääsevät yhdessä huiviksi. Keltainen päätyy varmaan sukiksi. Hopeasäikeeltä ostin vihreää sukkalankaa, josta todennäköisesti tulee myös huivi. Dropsin Fabelia ostin värjäysprojekteihin. Varsin maltilliset mutta mukavat ostokset. Kuva on surkea, koska innokas yksivuotias luuli kaikkien lankakerien kuuluvan hänelle... 

Nyt pitääkin ruveta sitten jo odottelemaan vuoden toista kässäkohokohtaa, eli Tampereen käsityömessuja.

Ja ainiin - blogi löytyy nykyään instagramista nimellä Lankarakkautta. 

11. heinäkuuta 2016

Taas mennään syvemmälle tähän suohon...

Kudontahommat ovat vieneet täysin mennessään. Se on vaan niin kivaa. Kun kaveri kysyi, olisiko intoa lähteä mukaan kudontaprojektiin ihan alusta asti, en tietenkään voinut vastustaa. Hän osti puut ja minä ja eräs toinen lähdimme mukaan tekemään.

Kokemusta meillä ei kellään ollut muusta kuin kudonnasta, loimen laitto ja kaikki muu oli meille ihan vierasta. Minä olen yhden mattoloimen kerran laittanut, mutta koska olin silloin lähinnä apurina ja siitäkin on monta vuotta, ei mitään muistikuvia koko hommasta ollut.

Projekti alkoi loimen luomisella. Koska olen niin aloittelija, en kirjoita tästä meidän kudontaprojektista mitään ohjeita. Aion kuitenkin kirjoittaa jotakin joka vaiheesta, jotta sitten joskus myöhemmin muistaisin ja kenties osaisin tehdä tämän uudestaankin.

Loimi luodaan luomapuille. Pääsimme luomaan omaa loimeamme kansalaisopiston tiloihin, jossa kudontaohjaaja myös auttoi meidät alkuun. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi mitään tullut.


Lankana meillä oli Bockensin puuvillaa kuudessa eri värissä. 

Olen usein kuullut puhuttavan, että "loimi kannattaa luoda useammalta päältä", mutta en ole tätä oikein ymmärtänyt. Miltä päältä ja miten? Kun ryhdyimme hommiin, tajusin tämän yksinkertaisesti tarkoittavan sitä, että kun luodaan loimea, luodaan siihen yhden langan sijaan vaikka kaksi tai neljä lankaa kerralla. Tätä varten tarvitaan useampia keriä ja mekin kerimme osan langoistamme rullalta useammaksi keräksi. Kun loimeen luodaan vaikka neljä lankaa kerralla, muodostuu näistä neljästä langasta "sisarus", joka on kuin lankajoukko. Kun lointa ruvetaan niisimään, ei ole väliä missä järjestyksessä sisaruksen niisii.


Valkoinen lanka on laitettu aina 50 langan ympärille, jotta laskeminen olisi helpompaa. 

Kun aloitetaan loimen luonti, ensimmäisellä kierityksellä mitataan loimen pituus. Useissa luomapuissa taitaa sivujen väli olla metrin, eli sen avulla on helppo laskea kokonaispituus. Meillä oli 29 metrinen loimi. Seuraavat langat luodaan sitten vain tämän ensimmäisen viereen. Ei tarvitse olla tarkkana, luoko seuraavan langan edellisen "päälle" vai "sivulle vai mihin. Lointa luodessa mennään aina tiuhtapuun (vai mikähän sen nimi onkaan...) ympäri samasta suunnasta. Me teimme niin, että kun tulimme alhaalta ylös, menimme tiuhdasta alakautta ja ylhäältä alas tullessa sitten yläkautta. Näin oli helppo muistaa mistä langan tuli kulkea.

Loimea luodessa lankojen laskeminen oli helpointa siten, että pujotti tiuhtaan etu- ja keskisormen, yhden sormen kummallekin puolelle ja tiputti sormelta aina yhden sisaruksen kerrallaan. Onnistuimme me toki silti sekoittamaan lankamäärän, kun luotavana oli kuitenkin lähemmäs 700 lankaa...

Koska meitä oli kolme, loimme lointa vuorotellen. Jälkikäteen ajatellen se ei ollut hyvä idea, sillä loimen eri osiot olivat eri kireydellä luotuja. Tämä todennäköisesti aiheutti lankojen katkeilun tukille veto vaiheessa. Tämän n. 80 cm leveän, 29 metriä pitkän ja n. 700 langan loimen luomiseen meni meiltä kolmelta yhteensä noin kuusi tuntia.


Tässä lointa otetaan jo pois luomapuilta. 

Loimen luominen oli ihanaa! Niin rentouttavaa touhua. Oli hirmu hauska miettiä luodessa, että laitettaisiinko nyt oranssia ja tähän väliin vihreetä ja niin edelleen.


Loimi "virkattiin" letille sen valmistuttua, kun ensin tiuhdat molempiin päihin oli sidottu langalla. Seuraavaksi pitikin sitten saada loimi puihin, joka on ihan uusi hommansa. Aikaa siinä meni, eikä homma itse asiassa vieläkään ole valmis. Muutama päivä vielä, niin alamme saada puut kudontakuntoon. On tämä kyllä niin opettavaista ja jännää! Ihana oppia näin perinteinen ja kuitenkin nykyään suht harvinainen taito.



Tässä loimi on kierretty tukille. 

Tämä loimi on siis (yllätys yllätys) kantoliinaloimi. Minulle on loimessa varattuna tilaa viisi metriä, muille kahdelle enemmän. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi!